Mistä toivoa toivottomuuden ajassa?

Tiedon kautta tuleva maailma pakottaa hakemaan jotain turvallisuuden siivua itselle ja läheisille. Ongelmapainotteinen viestintä ei anna keinoja selvitä. Maailmalla on syntynyt vastareaktioita. Mukavuutta, kodikkuutta ja hyvinvointia painottava Hygge-ajattelu suuntaa huomion arkeen ja läsnäolon tunteeseen. Hyvää mieltä herättelevä Feel good -kirjallisuus vie lukijat ihmissuhdetarinoiden ja onnellisten loppujen maailmaan. Ei aina tarvitse olla ongelman ratkaisija tai osaamaton, vaan on oikeus olla itsensä ja nauttiakin.

Ihmisinä me reagoimme tiedon ja tunteiden tasolla. Toimimme oman kokemuksemme mukaan mahdollisimman oikein ja hyvin. Toki oikein ja hyvin ovat yksilöllisesti määriteltyjä kokemuksia ja niistä voi keskustella loputtomasti. Arvostamme ns. objektiivista mittaritietoa, kun taas henkilökohtaisia kokemuksia ei voi mitata. Ihminen toimii kuitenkin usein tunteen pohjalta, yhdistää tiedon ja tunteen ja ratkoo siten elämänsä asioita. Tunteet ovat vahvoja sivuvaikuttajia, usein jopa päävaikuttimia ratkaisuissamme.

Mitä on jäljellä haasteita täynnä olevassa maailmassa? Arjen toimivuus. Haastavassa ajassa on viisautta paneutua oman elämän ja arjen toimivuuteen sekä toiveikkuuden vahvistamiseen. Näin luodaan turvallisuuden ja hallinnan tunnetta.

Oman elämän tyytyväisyys sisältää itselle laadittuja rutiineja. Päivärytmi kantaa vaikeinakin aikoina. Tarvitsemme virkistävää unta, liikuntaa, sosiaalisia suhteita, kohtuullisen terveyttä ja toimeentulon.

Uni hoitaa ihmisen mieltä: se virkistää, aivot ehtivät levätä syvän unen aikana ja myrkylliset päivällä kertyneet kemikaalit poistuvat kehosta. Nähdyt unet selkeyttävät alitajuntaa ja auttavat asioiden käsittelyssä.

Kohtuullinen terveys on riittävä. Ikääntymiseen kuluu erilaisten toimintojen rapaantuminen, mutta tärkeintä on kokea olevansa suhteellisen toimiva, kun sairaudet on lääkitty.

Sosiaalisten suhteiden on tiedetty aina kantavan ihmistä. Satavuotiaiden pitkän iän salaisuudeksi on osoittautunut kävely ja sosiaaliset suhteet. Tuore amerikkalainen tutkimus kannustaa lyhyisiinkin sosiaalisiin suhteisiin, huomenen toivottamiseen roskanvientireissulla. Se lisää hyvää mieltä, kanssaihminen tulee noteeratuksi, kuten itsekin.

Taloudelliset vaikeudet ovat hankalia. Riittävä toimeentulo takaa turvallisuutta, mutta rahan puute tuottaa tuskaa. Yhteiskunnan tukimallien tulisi yltää ikäihmisten tukemiseen. Vapaaehtoistyö usein myös antaa lohtua itselle.

Kaikkein olennaisin arjessa selviytymisen asia on oma asenne. Kaikesta voi tehdä ongelman, kaikessa voi myös nähdä myönteisiä puolia. Omaa elämään asennoitumista kannattaa ” rukata” myönteisyyteen. Pimeässä ja tukalassa päivässäkin on hyvä hetki. Pane se päällimmäiseksi. En silti väheksy lainkaan ihmisten tukalia hetkiä, mutta asioita voidaan selkeyttä ja ratkaista.

Valtaosalta ihmiset ja etenkin ikäihmiset ovat oppineet säätelemään elämäänsä kohtuullisen toimivaksi. Nuoria ja keski-ikäisiä koskevat mallit tehokkuudesta, kauneudesta, urasta, huippuperheestä ja varakkuudesta eivät enää kurmuta meitä. Työt on tehty, perheet on muodostettu tai ei, ja olemme täyttäneet yhteiskunnallisen paikkamme. Toki meissä ikäihmisissä on esimerkiksi heikon terveyden tai muiden syiden takia ongelmatilanteissa olevia. Heitä yhteiskunnan tulee tukea arjesta selviytymisessä.

Suomi on tutkimuksen mukaan onnellinen maa. Tulos ei koske kansalaisia, vaan maamme infrastruktuuria ja toimivuutta. Tutkimus tuli helposti kansalaisten irvailun kohteeksi, koska kokemuksemme välittävät muuta, ei onnea. Toki onnellisuutta sellaisenaan pysyvänä tilana ei ole, vaan koemme onnen hetkiä. Olemme onnistuneet ja selviytyneet monista maata ja elämäämme kohdanneista vaikeuksista.

Toivoa tarvitaan. Tarvitaan kannustimia ja uskoa tulevaisuuteen. Kansalaiskeskustelun, tutkimusten sekä median tulisi löytää polku ongelmista ratkaisuihin.

Kaipaan toivon herättämisen buumia ja arjen arvostamista. Voisiko jokainen meistä mahdollisuuksiensa mukaan olla omalta osaltaan sitä herättämässä?

Pirkko Lahti, psykologi ja tietokirjailija