22.01.2020

Mielihyvää metsästä

Syksyinen metsä keltaisissa ruskan väreissä.
Oma suhteeni metsään muuttui joitakin vuosia sitten merkittävästi tilanteessa, jossa suvun metsien hoito tuli vastuulleni.

Siihen asti olin nauttinut marjastuksesta, metsässä kävelystä, hiihtämisestä keväthangilla ja onkimisesta metsälammilla – eräänä päivänä olikin alettava tekemään päätöksiä. Oli opeteltava gps:n käyttöä, seuraamaan myrskytuhoja, raivaamaan taimikoita eli tekemään oikeita töitä metsässä. Metsän hoidosta tuli minulle tärkeä uusi harrastus!

Vuosien aikana tehtyjen työtuntien myötä olen oppinut ymmärtämään työn raskautta ja vaativuutta mutta myös metsän terapeuttista vaikutusta ja henkistä sidettä maahan. Ymmärrän, mitä Niskavuoren Loviisa tarkoitti sanoessaan ”Niskavuoren maa on minun maani, enkä minä siitä vapaaehtoisesti luovu”. Teen sopivan vaativia metsätöitä mielelläni. Metsä tuntuu kerta toisensa jälkeen tutummalta, ja työn jälki näkyy taimien kasvussa. Toivottavasti pystyn tekemään töitä metsässä tulevinakin vuosina.

Kesän 2019 parhaat muistot liittyvät metsään: raivasimme puolisoni kanssa taimikkoa 11 kertaa, opettelin käyttämään vesuria ja yhdessä teimme työn, jonka aikaisemmin olisimme teettäneet alan ammattilaisella. Parasta oli päivä ulkona, liikkuminen ja fyysinen työ, joista tuli hyvä tunnelma monille tauoille. Työ valmistui vähitellen ja voin sanoa, että hyvinvointikokemus oli selkeä. Näen, että metsä voi hyvin, kun sitä hoidetaan. Tunsin voimaantuneeni.

                                                                                            – Marja-Leena

Palaa edelliselle sivulle