Matkakumppani

Hyvä kuuntelu ei tarkoita passiivista hiljaisuutta vaan läsnäoloa ja halua ymmärtää. Me kaikki nautimme siitä, että toinen ihminen on meistä aidosti kiinnostunut. Luottamus ja rohkeus syntyy näissä hetkissä.

Sain aikoinaan opetella konkreettisesti kuuntelemisen taitoa tehdessäni YLE:lle Mansikkapaikka-keskusteluohjelmaa. Huomasin, että jaksoista tuli sitä parempia mitä enemmän maltoin pysyä vaiti. Ihmiset kertoivat elämäntarinaansa ja vähitellen huomasin, että kallisarvoisimpia olivat ne hetket, jolloin haastateltava pysähtyi. Syntyi pyhiä sekunteja, joissa hiljaisuus antoi tilaa ajatella ja edetä hauraille poluille tuttujen tarinoiden sijaan. Ilman hiljaisuuksia ei synny hyvää.

Muusikkona olen toisinaan törmännyt soittajiin, joiden taitava suoritus vesittyy siihen, että heidän läsnäolossaan välittyy oman vuoron odotus. Näytön paikka.

Kirjailija ja tutkija Kate Murphy kertoo mainiossa kirjassaan ”Et taida kuunnella” tarinan miehestä, joka käyttää lentomatkan kertoakseen omasta vuorikiipeilyharrastuksestaan iäkkäälle herrasmiehelle viereisellä istuimella. Lopulta kone laskeutuu ja nuorukainen esittäytyy pahoitellen, ettei ole antanut matkakumppanilleen suun vuoroa. Paljastuu, että vieressä istuu Neil Armstrong, ensimmäinen kuun kamaralla astellut astronautti.

Kuinka elämämme saisikaan syvyyttä, jos ymmärtäisimme, että aina kohdatessamme muukalaisen jokin meissä voi muuttua. Antautuisimme sille mahdollisuudelle, että tulemme yllätetyksi tai oppineeksi jotain ainutlaatuista toisen ihmisen tarinasta sen sijaan, että kiirehdimme toistamaan omaamme.

Vuorokaudessa on 86.400 sekuntia, joita juuri nyt jaamme. Olemme yhtä aikaa elossa.

Emme ainoastaan itseämme varten vaan matkakumppaneina toisillemme.

– Mikko Kuustonen, taiteilija