Lukien – yksin ja yhdessä

Itse olen aina kokenut niin, että lukijana en ole koskaan yksinäinen, vaikka en moneen päivään tapaisi ketään. Lukeminen on aina vuoropuhelua niin kirjailijan kuin kirjan henkilöidenkin kanssa. Kirjan avulla voi kokea monta maailmaa, itselle aivan vieraitakin aikoja, paikkoja ja tapahtumia. Samalla saa syvän kosketuksen omaan itseen, omiin tunteisiin ja kokemuksiin.

Kun koronan tuomat rajoitukset  alkoivat, etsin vaistomaisesti hitaaseen rytmiin sopivaa luettavaa, tekstiä, jonka rytmi ja sisältö ovat pysähtymisen kaltaisia.

Ensin minua puhuttteli Solveig von Schoultzin runo Porraskivi:

Tapahtumisesta kotiin
pikku mökille:
istua porraskivellä
tunkea varpaat ratamoihin
yllä liitämässä pilvien
unohdus ja pääskyt
ladata piippu muistoilla ja odotella.

Sitten luin Antti Hyryn romaanin Uuni, missä koko kirjan ajan rakennetaan uunia eikä hötkyillä, vaan annetaan tilaa joka vaiheelle.

Olemme varmasti kokeneet tämänkin ajan jokainen omalla tavallamme. Ehkä sinä haluat  paljon vetävää luettavaa, jolla voit täyttää tyhjyyden. Onneksi kirjallisuudesta löytyy jokaiselle jotain. Hyviä lukuvinkkejä löytää kirjastojen sivuilta tai monista lukublogeista. Niitä voi myös kysyä kirjastojen henkilökunnalta ja tietysti omilta ystäviltä.

Toivottavasti kohta voimme jatkaa toistemme tapaamisia muutenkin kuin sähköisesti. Voimme käydä taas lukupiireissä tai ihan vain ystävien kesken keskusteluja tämän hiljaisen ajan lukukokemuksista. Kaikki me lukijat olemme voineet elää monta elämää ja pitää ikkunaa auki maailmaan kirjojen kautta.

Jos et ole vielä löytänyt kirjallisuutta, suosittelen kokeilemaan. Mikäli haluat lukukumppanin ja ajatusten jakajan löydät hänet vaikka lukupiiristä. Kaikille avoimia matalan kynnyksen piirejä kokoontuu ainakin kirjastoissa. Myös monien yhdistysten toimintaan sisältyy lukupiiri. Sellaisen voi myös itse perustaa.

Aina ei kuitenkaan tarvita ryhmää, vaan voi löytää ystävän tai pari, joiden kanssa voi jakaa lukukokemuksia. Itselläni on ollut onni saada lukeva lenkkikaveri. Näin olemme voineet nauttia sekä fyysistä että henkistä troppia samalla kertaa koko korona-ajan.

Kirjailija Oiva Arvola sanoo runossaan:  Mitä tummempi taivas, sitä kirkkaammat tähdet.

Syksy on aikaa, jolloin myös kirjataivaalle syttyy paljon uusia tähtiä. Valinnanvaraa meillä riittää eikä lukeminen maksa mitään.

On siis oivallinen aika sytyttää lukulamppu.

–          Maritta Naumanen  –