Kevät tuo toivon ja auttaa katsomaan eteenpäin

Entä millaisia ajatuksia luonnon keväisten muutosten aistiminen sinussa herättää? Kun keväitä ja niihin liittyviä muistoja on elämässä kertynyt runsaasti, on tallessa arvokas havaintojen varasto, mihin vertailla uutta.

Vaikeinakin aikoina kevät kirjoittaa toivon kirjaa, jonka joka sivulla tapahtuu uusi ihme. Kevään eteneminen on jälleen kerran tuonut muassaan paljon hyvää, jota olemme voineet pysähtyä ihmettelemään. Millaista mahtaa tuo kaikki olla kiikareiden läpi katsottuna, luonnossa kuultuna?

Kun alkaa seurata luonnon kalenteria muuttolintujen paluuna, se pitää otteessaan kuukausi kuukaudelta – lopulta päivittäin muuttuvina – ilahduttavina löytöinä. Toivoa herättävään äänimaailmaan mahtuivat itselläni jo helmikuulla käpytikan rummutus, mustarastaan huilu, maaliskuussa kiurun trliuu-äänet peltojen yllä ja sepelkyyhkyn mollivoittoiset puhallukset. Huhtikuussa kurjet palasivat ja pihapuussa kaikui peipon ponteva säe, loppukuusta mökkilaiturilla jo keikkui vilkas nappisilmäinen västäräkki. Toukokuussa voi myös kuusimetsissä kuulla pienen nimeään toistelevan tiltaltin, ja pajulinnun melankolinen säe tuntuu vähitellen jo kaikuvan kaikkialla. Toukokuuta on Etelä-Suomessa sekin, kun tiirat palaavat, ensimmäiset haarapääskyt liitelevät ruovikkojen yllä, käki kukkuu ja kuikka huutelee nimeään järvellä.

Menneen kovan pakkas- ja lumitalven jälkeen valon ja uusiutumisen ihme pysäytti jälleen seuraajansa. Luonto kiittää kuulijaansa ja tarkkailijaansa monin tavoin, ja kevät tulee lähelle jo pelkästään ikkunan avaamalla. Pihapuissa ja taivaalla tapahtuu liikettä, jota seuratessa mieli alkaa avartua. Muu maailma voi hetkeksi työntyä sivummalle ja ajatuksiin syttyä toivonkipinöitä, jotka valaisevat jaksamistamme arjessa.

Kevät tuo toivon sekä mahdollisuuksia huomata hyvää ja kaunista. Toivoa tarvitaan nyt jos koskaan, sillä se auttaa katsomaan eteenpäin. Arkisiakin asioita voi katsoa uusista näkökulmista, kun välillä unohtaa päivittäiset harmit hetkeksi.  Kun odotamme tulevalta myös hyvää, on sitä kohti mukavampi matkata. Jo pienenkin myönteisen asian huomaaminen päivittäin auttaa ylläpitämään jaksamista arjessa.

Luonnontarkkailijana voimme tarttua kevättä kädestä ja antaa sen viedä kohti uusia seikkailuja. Tai vaikkapa hetken kuvitella koivun hennonvihreän lehtiharson keveyttä koivun leyhytellessä itseään kevättuulessa ja keinua ajatuksissamme sen mukana.  Mieli levähtää.

Stina Fågel