Sanojen magiaa

Meitä vanhoja on paljon, ja meidän lukumäärämme lisääntyy voimakkaasti. Elämme historiallisia aikoja, sillä koskaan aikaisemmin ei maapallolla ole ollut samanaikaisesti näin paljon iäkkäitä ihmisiä. Tiedämme paljon vanhuuden monimuotoisesta kudelmasta, sen vaikutuksesta ruumiiseen ja sieluun. Meillä on myös omakohtaista kokemusta ikääntymisestä. Toisinaan – ei aina ­ – on kiinnostavaa olla vanha, koska me olemme samanaikaisesti sekä tekijöitä että kohteita.

Vanhuuden sanastossa on paljon kielteisesti sävyttyneitä ilmaisuja. Tässä niitä pienin kirjaimin, etteivät sanat jäisi kaikuna ilmaan: tarpeettomuus, kelpaamattomuus, arvottomuus, ulkopuolisuus, alistuneisuus, alakuloisuus, pelokkuus, katkeruus, yksinäisyys.

Milloin naista aletaan nimittää vanhaksi? Tapahtuuko se silloin, kun hänestä tulee anoppi, isoäiti, eläkeläinen? Vanhoja miehiä nimitellään lempeämmin.

Joidenkin mielestä vanhojen naisten mummottelu ja ämmittely on harmitonta huumoria. Samaan kategoriaan kuuluvat ”harmaahapset, ikinuoret, iättömät ja ajattomat”. Viimeksi mainitut taitavat olla naistenlehtien mainoslauseita. Sanassa arkkukama, jota nuoriso käyttää, on hurttia huumoria ja arkirealismia. Siitä ei voi pahastua.

Vanhaa naista arvostavat nimitykset ovat isoäitiyden maailmasta: mummo, memu, mummi, mami, mamma, mumma. Nämä sanat ovat kuvailevia ja suussa sulavan muheita. Niissä on paljon hellyyttä ja rakkautta silloin, kun sanojina ovat ne, joilla on sanoihin käyttöoikeus: lapset, lapsenlapset ja kenties lapsenlapsenlapset. Nimitys vääristyy heti, kun sitä käytetään eri asiayhteydessä. Ensin se tuntuu humoristiselta, sitten naurettavalta, kunnes nimitys muuntuu vähätteleväksi ja väheksyväksi. Mummo-sana on arvonimi, joka kuuluu perhepiiriin.

Voisimmeko käyttää lämpimiä ja kauniita ilmaisuja? Ikääntymisen voimavaraisuutta kuvaava sanasto on laaja ja rikas: arvokkuus, vahvuus, uskallus, rohkeus, loistokkuus, viisaus, kauneus, sitkeys, armollisuus.

Sana vanha sisältää koko maailman. Sydämessäni läikähtää, kun kuulen sanapareja vanha kirja, vanha puu, vanha pariskunta.

Sanoilla on magiaa!

-Ajan kynä-