07.05.2019

Kulje rohkeasti kohti huomista

polku metsässä
Jo lapsena olin luontaisesti luova ja kekseliäs. Lauloin aina ja kirjoitin näytelmiä, joissa muut näyttelivät mukana. Nautin oppimisen ilosta ja kaikenlaisesta tekemisestä. Pelattiin palloa, hypättiin ruutua, hiihdettiin ja luisteltiin. Elettiin aikaa, jolloin keskinäinen yhteisöllisyys kantoi.

Aitous ja rohkeus ovat vahvuuksiani. Kun esiinnyn ihmisille, haluan laittaa itseni alttiiksi. Se vaatii suurta rohkeutta. Minulle on tärkeää tulla kohti ihmisiä, olla auki ja uskaltaa. Kun valmistelen esityksiä ja luen tekstejä, arvotan jokaisen lauseen etsimällä kipupaikkaa omasta sydämestäni ja elämänkokemuksestani. Se puhaltaa tekstin eloon ja tekee siitä koskettavan.

Sinnikkyys on vahvuuteni. Sen minkä olen ottanut tehtäväkseni, vien loppuun saakka enkä luovuta. Siinä ei ajatella, että onnistunko vai epäonnistunko, vaan että teen parhaani. Minulle tärkeä ohjenuora on, että paikalleen ei saa jämähtää. Elämässä on tullut kaikenlaista vastaan. En ole koskaan jäänyt murehtimaan tapahtunutta, vaan lähtenyt rohkeasti kohti tuntematonta. Elämän nollapisteistä lähdetään etsimään uutta suuntaa. Silloin muistutan itseäni, että mene huomista päin. Mene vaikka tunti kerrallaan.

Oikeudenmukaisuus ja tasavertaisuus ovat minulle tärkeitä arvoja. On surullista, että tässä ajassa ihmisiltä näyttää unohtuneen toisten oikeudenmukainen kohteleminen. Tuntuu siltä, että kaikkea katsotaan oman itsen kautta ja tärkeäksi muodostuu se, mitä minä tunnen ja mitä minulle kuuluu. On muistettava, että mikä kuuluu minulle, kuuluu myös sinulle. Toinen ihminen on arvokas.

Elän niin täysillä ja täysipainoisesti kuin pystyn. Omasta elämästä ei saa jäädä syrjään. Kannattaa hyväksyä elämä sellaisena kuin se on, eikä vaatia enempää tai asettaa rimaa sellaiseen, mihin ei voi yltää. Toisaalta aina ei pidä tyytyä vallitsevaan tilanteeseen, vaan tehdä asioille jotakin. Elämässä tulee eteen vaikeuksia eivätkä suunnitelmat aina toteudu, mutta siitä ei kannata katkeroitua.

Vahvuus ei aina ole vahvana olemista, vaan se on myös haavoittuvuutta. Vahvuus syntyy usein epävarmuudesta. Siitä, ettei tiedä. Yksin ei tarvitse aina jaksaa. Avun pyytäminen on vahvuutta. Vaalin toiveikkuutta. Luotan tulevaan. Uskon siihen, että joka päivä löydän tarvitsemani voimat. Armollisuus itseä ja toisia kohtaan kantaa aina.

Teatterineuvos Ritva Oksasen haastattelu

 

Palaa takaisin edelliselle sivulle