Elämänkokemuksen aarrearkku

Muistelimme kuinka opintojen alussa ja lääkärin uran alkutaipaleella ei juuri ollut mitään nykyaikaisia lääketieteen teknologioita, joiden avulla tänä päivänä voi päästä jopa solutasolle tutkimaan ihmisen kehoa. Meillä oli stetoskooppi, verenpainemittari, refleksivasara, lamppu, jolla mustuaisen läpi näki silmänpohjaan ja korvakäytävän kautta tärykalvon. Oli meillä toki käytössä myös ns. natiiviröntgen. Paperiset sydänfilmit ja aivosähköfilmit tulivat myös tutuiksi. Ja tietysti laboratoriokokeitakin tehtiin.

Tärkein taito, jolla pystyimme työuramme ensimmäisten 15 vuoden aikana selvittämään, mikä potilasta vaivaa, oli keskustelu hänen kanssaan. Ja tämän opettamiseen panostettiin kaikilla erikoisaloilla; samoin kliiniseen potilaan tutkimiseen. Neurologille se merkitsi sydämen ja keuhkojen kuuntelun lisäksi refleksien naputtamista, raajojen toiminnan tutkimista, tasapainon ja kävelyn tarkkailua.

Oli kyettävä luomaan kiireetön tilanne ja luottamuksen ilmapiiri, jossa oli mahdollista keskustella kaikesta mahdollisesta. Monesti syy, minkä ihminen kertoi tuoneensa hänet lääkärin ei ollut kaikkein oleellisin. Jaoimme 50-vuotisjuhlaillallisella yhteisen huolen siitä, että nykyisessä digitaalisuuden ja alati kehittyvän lääketieteen teknologian aikana ihmisen kuuntelu ja sairauksien hoitoon liittyvä keskustelu voi jäädä jalkoihin.

Tässä 68-vuoden keskikypsässä iässä olen itsekin istunut potilaan tuolilla. Usein lääkäri piileskelee tietokoneen takana. Näytön yläpuolella vilahtaa hiustupsu ja välillä sivusta näkyy valkoisen lääkärin takin hiha. ”Hetki vielä, kunhan tämä tietojärjestelmä herää”. Mitä eläkeläislääkäri voi tehdä? Hän voi muistuttaa nuorempiaan siitä, että vuorovaikutus on kaiken hoidon kivijalka. Sitä ei korvaa mikään dataa rouskuttava älyteknologia. Me vanhan polven lääkärit, voimme antaa vinkkejä; muistuttaa lääkärintyön tärkeimmästä taidosta – potilaan kohtaamisesta.

Puhuimme juhlapäivällisellä myös siitä, miten yhdessä ajattelu on tärkeätä. Nykypäivänä eri alojen lääkärit voivat tuoda esille uusia näkökulmia liittyen potilaiden tutkimukseen ja hoitovaihtoehtoihin. Mielestäni tärkein anti, minkä lääketieteen menetelmien ja hoitojen kehitys on tuonut, on se, että eri erikoisalojen väliset rajat ovat hälvenneet. Yhdessä ajattelussa jokainen tuo keskusteluun mukaan oman ainutlaatuisen aivojen muistirakenteisiin tallennetun tietopankin. Siellä on sekä teoreettista että kokemusperäistä tietoa. Tämä luo mahdollisuuden holistiseen eli kokonaisvaltaiseen sairauksien ja terveyden lähestymistapaan.

Ihmiselle yhteys toiseen ihmiseen on loppujen lopuksi tärkeimpiä asioita. Olen itse huomannut, että kun aika ei ole enää samalla lailla kortilla, on hienoa, kun voi spontaanisti rupatella ihmisten kanssa. Kertaakaan en ole vielä kohdannut ihmistä, jolla ei olisi hetki aikaa vaihtaa ajatuksia. Olen mm. ruokakaupassa kurkkinut eri ihmisten ruokakoreihin. Kun niissä on jotain mielenkiintoista, kysyn, mitä aiot tuosta ruuaksi laittaa. Monta hyvää reseptiä olen ruokakaupan käytävillä saanut.

******

Kiti Müller

Kiti on 68-vuotias neurologi, joka teki pisimmän uransa Työterveyslaitoksen Aivot ja Työ tutkimusprofessorina ja laboratorion johtajana. Hän siirtyi 60-vuotiaana töihin Nokialle ja teki tutkimusta mm. Bell labsissä. Keväällä 2020, kun 66 vuotispäiviä vietettäisiin heinäkuussa, hän lähti Nokialta ja palasi dosenttina opetustyöhön Helsingin ja Aalto yliopistoihin. Lisäksi hän toimii nykyään GlucoModicum yrityksen lääketieteellisenä neuvonantajana. Yrityksen kehittämän uudenlaisen ratkaisun avulla glukoosiarvon voi mitata kudosnesteestä ilman neulan pistosta.

Kiti ei ole erityisen innokas liikkuja, mutta neurologina tietää liikunnan merkityksen myös aivoterveydelle. Niinpä hän ottanut mukaan vähän leikkisyyttä, kuten oheisesta kuvasta näkyy.